Huh!

 

Onpas aikaa vierähtänyt siitä kun blogi sai viimeksi sisältöä. Ei ole turhaa puhetta kun sanotaan että ihmisellä on ruuhkavuodet, nyt ne on jyllännyt jo hyvän aikaa! Tässä viime kirjoituksesta tähän päivään on tapahtunut niin paljon! Koulu (restonomi) alkaa olla siinä vaiheessa että nyt pitäisi olla valmistumassa. Huom! Pitäisi, en näet aijo valmistua ennen kevättä. Välillä on parempi keskittyä omaan jaksamiseensa, ja toden totta tällainen yhdistelmä jossa olet äiti, elänyt vuoden remontin keskellä, teet töitä ja opinnäytetyötä yhtä aikaa ja otat vahingossa vastaan vielä yhden työläimmistä luottamustoimista joita kuntapuoli tarjoaa niin on parempi välillä karsia elämästä kaikki turha ja tarpeeton (minulle valmistumisen kiirehtiminen oman jaksamiseni uhalla) ja keskittyä siihen että elefantti todella syödään yksi palakerrallaan.

Sellainen hieno tapaus sattui että saimme lopultakin ajettua maaliin ajatuksen siitä että Hossan retkeilyalue tulisi muuttaa Suomen juhlavuoden kansallispuistoksi. Ja niinhän siinä kävi että Hossa sen tittelin sitten saa! Hossan yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä on värikalliot. Tuhansia vuosia vanhat punamultaseoksella piirretyt kuviot Somerjärvestä kohoavassa kallioseinässä. Pitihän viime kesästä napata eräs kaunis päivä, ja lähteä lasten kanssa katsomaan näitä historiallisia kuvia.

 

Komealta näytti maisemat värikallioiden vastaiselta kukkulalta. Rinne oli niin jyrkkä että pelkäsin oikeasti muksujen juoksevan tuosta alas! Sen verran pitää topakkana olla että varoittaa lasta hätäilemästä. Kukkulalta laskeudutaan portaat alas laaksoon josta löytyy nuotiopaikka ja polku kohti kalliopiirroksia. Vielä kesällä siellä käydessämme, oli rakennustyöt kesken, mutta kuvia olen nyt nähnyt että paikalla on upea valoisa katos jonka alla voi syödä eväitään suojassa sateelta.

 

Kulkureitti värikalliolle on kunnostettu  (ja toivottavasti kyltitykset saadaan vielä kohdilleen) ja lapsenkin oli helppo kävellä koko matka värikalliolle, matkaa on sen verran että eväät kannatta varata reppuun, meidän viisivuotias jaksoi matkan taivaltaa eväiden turvin. Värikalliota pääseen nyt ihailemaan uudelta katselulavalta (vanha ja turvaton puusilta on korvattu metallisella).

Yllä olevassakuvassa on juurikin tämä tumma sarvipäinen hahmo jota luonnehditaan shamaaniksi. Lasten kanssa kallioita tutkiessa kyllä löysimme näille maalauksille kyllä paljon normaalimpia selityksiä. Tuo tumma sarvipäiseltä vaikuttava hahmo kun voi ihan hyvin olla myös pystyyn noussut karhu tai kimppuun hyökkäävä susi. Lisäksi muutamassa kuvassa näyttää siltä kuin tuollainen hossalle hyvin tyypillinen kolmiopäinen tikku-ukko putoaa. Onko siis kallioon piirrettykin varoituksia siitä että kallio on jyrkkä ja vaarallinen, sieltä voi pudota?

Vai olisiko kallioon sittenkin piirretty muistokirjoituksia? Tuskin nykyäänkään sillä joka saa käteensä kynän ja paperia tai kanvaksen ja pensselin, on useinkaan mitkään jumaluudet ja shamaanit mielessä, eli lapsien kanssa tehtyjen havaintojen perusteella etsisin kuvioille paljon maanläheisempiä selityksiä, lapsen mieli kun on niin rikas että se löytää ihan eri tavalla merkitykset kuvista kuin me aikuiset.

 

Somerjärven vesi on hyvin kirkasta, ja kallion edessä olevassa vedessä uiskenteli lukemattomat määrät kaloja! Taisi meidän nuorempi isäntä ollakin kiinnostuneempi näistä Hossan kalanvonkaleista, kuin mistään esihistoriallisista piirroksista!

Jos ensikesän matkakohde on vielä etsinnässä, niin suosittelen lämpimästi viettämään muutaman päivän Suomussalmella, ja vierailemaan Suomen 40. kansallispuistossa (avajaiset ensi kesänä, vielä paikka on ihan retkeilyalue).Värikallion reissuun saa hyvinkin varata vähintään neljä tuntia, eli ihan sellainen "minäpä piipahdan nopeasti"-kohde värikalliot eivät ole.

 

Katsotaan millaiseen tahtiin seuraava päivitys tänne blogiin tulee, blogi ei suinkaan ole kuollut, se vain kärsii pienestä ajan puutteesta :) Kiitos kun jaksoit lukea!