lauantai, 3. lokakuu 2015

Valokuvauskurssilla Kuusamossa

Tähän restonomikouluun mitä olen nyt jo kaksi vuotta käynyt, ja kolmatta tässä starttailen, kuuluu meillä yhtenä osana elämysaktiviteetit, ja siinä yhteydessä luontokuvaus. Saimmekin sitten loistavan tilaisuuden käydä luontovalokuvauskurssilla Kuusamossa. Kurssi kesti neljä päivää, ja opettajana meillä toimi Petteri Törmänen.

Kurssin ensimmäisenä päivänä kävimme kokeilemassa rakennusmiljöön kuvausta Kuusamon kotiseutumuseolla. Sieltä seuraavat kuvat:

IMG_8528.jpg

IMG_8525.jpg

IMG_8536.jpg

IMG_8564.jpg

Lähinnähän se oli kameroilla leikkimistä, rohkeuden hakemista ja kokeilua mitä eri säädöt tekevät kuvalle. Emme siis saaneet käyttää automatiikkaa vaan kaikki säädöt piti tehdä itse. Arvioimme sitten asettelua ja tutkimme miten kuvista olisi saanut parempia jne. Tarkoitus oli että ymmärrämme mitä eri arvot tarkoittaa, ja miten valotusta voi säätää.

Toisena päivänä menimme Oulangalle kuvaamaan vettä ja luontoa. Menimme myös kitkajoelle tarkoituksena kuvata ns. pehmeää vettä.

IMG_8659.jpg

IMG_8532.jpg

Yllä olevat kuvat on siis otettu Oulangalla. Ja seuraavat kuvat taas Kitkajoen myllykoskesta.

IMG_8774.jpg

Tätä aktiviteettia pääsimme itsekin kokeilemaan samaisessa koskessa viikko sitten!

IMG_8725.jpg

IMG_8732.jpg

IMG_8738.jpg

Toiseksiviimeinen kurssipäivä, eilinen, oli niin sateinen että keskityimme lähinnä kuvankäsittelyyn Lightroom ohjelmalla, mutta tämään menimme sitten keskelle kuusamoa ottamaan kuvia isolla aukolla, pienellä aukolla, pysäytetysti ja niin että liike näkyy. Täytyy sanoa että aika vaikeaa se oli näin amatöörille käytännössä, vaikka teoriassa helppoa

IMG_8991.jpg

Tässä siis marjat kuvattu niin että f arvo on mahdollisimman pieni, eli siis aukko mahdollisimman suuri. Pyrkimyksenä että marjat vain on terävänä ja tausta sumeana.

IMG_8987.jpg

Tässä taas on haettu syvyysterävyyttä, eli aukko on mahdollisimman pieni, eli f arvo mahdollisimman suuri. Varmasti ainoa ottamani kuvapari tästä aiheesta joka noudatti annettua tehtävää. Opin vasta viimeisen tunnin aikana säätämään suljinnopeutta, joten aika heikosti kävi liikkuvien autojen kuvauksen kanssa!

IMG_9074.jpg

Viimeinen tänään napattu kuva ei liittynyt mitenkään tehtäviin, minusta oli vain valloittava näky tällainen punainen jopo vihreän oven edessä.

Valokuvauksen opiskelu oli oikein mukavaa ja raikasta vaihtelua hyvin teoriapitoisiin opintoihin. Ainakin voin sanoa että pelko tarttua kameraan ja kameran säätöihin on nyt poissa. Tekee oikeasti mieli kokeilla ottaa mahdollisimman hyviä valokuvia, ja opiskella kameran käyttöä itsenäisesti, nyt kun teoriapuoli on jo hallussa :)

lauantai, 3. lokakuu 2015

Miten meni puolikas?

Onpas ollut niin vauhdikasta aikaa viime aikoina että on jäänyt tyystin unholaan kertoa miten kävi, jaksoiko akka juosta puolimaratonin eli rapiat 21 km?

 

Suoritin enemmän ja vähemmän tunnollisesti fitlandian juoksukoulun aloittelijoille puolimaratonille. Harjoitusohjelma oli kolmelle kuukaudelle jaettu ohjelma jossa oli huomioitu hyvin se että treeni oli tarpeeksi vaihtelevaa. Sisältäen siis pitkiä matalasykkeisiä lenkkejä peruskestävyyttä kehittämään, nopeita pyrähdyksiä kovalla sykkeellä antamaan sähäkkyyttä sydämelle, sekä palauttavia venytyksiä ja ihan tavallisia peruslenkkejä.

Lopulta sitten koitti se aamu kun tiesin että nyt on se hetki! Söin aamulla aikaisin kaurapuuroa. Harmittaa kyllä että en älynnyt ottaa tapahtumapaikalle mitään nopeasti energiaa antavaa. Olen näet tottunut että otan lenkille mukaan vain kourallisen pähkinöitä ja pullon jossa suolavettä maustettuna mehutilkalla. Sellaisilla eväillä olin siis varustautunut elämäni ekalle puolikkaalle.

Kävin ilmoittautumassa ja hakemassa kisapaidan ja numeron. Kävin jonottamassa pari kertaa vessaan ja koitin lämmitellä itseäni. Keli oli mainio, 13 astetta lämmintä, pilvipouta. Enoni oli tullut Kuopiosta myös juoksemaan saman lenkin joten kun lähdön aika koitti, nousimme yhtä matkaa autoon.

Matkalla lähtöpaikalle, linja-autossa, opas selosti matkareittiä ja Raatteen tien historiaa, Suomussalmen tapahtumia sodan aikaan. Eli jo matka lähtöpaikalle oli elämys vaikka paikallinen olenkin!

Lähtö tapahtui Haukilan entisen koulun pihalta siten että kävelimme ensin kiireenvilkkaa tielle jossa virallinen lähtöpaikka sijaitsi. Sinne meno oli niin sekuntipeliä että varsinaisen lähtölaukaus pamahti heti kun olin lähtöviivalla. Kuten arvata saattaa, aika pian saavutin asemani puolimaratoonin juoksijoiden hänniltä. Sykemittarini päätti kuin päättikin toimia, ja huomasin juoksevani koko ajan kovemmalla sykkeellä mitä normaalisti juoksisin.

Ensimmäisen sadan metrin jälkeen alkoi koko pitkän maratoonin juoksijat painaltamaan ohi. Hattua täytyy nostaa kun tiesi että heillä on jo se matka takana mikä meillä vasta edessä!

Kuten arvata saattaa, ensimmäinen neljä kilometriä meni tunnustellen, ja janohan se alkoi yllättää, siispä oma juomapullo tyhjeni melko pian, ja huoltopiste tarjosikin ihanaa virvoitusta veden ja banaanin turvin. Matka seuraavalle juottopisteelle aiheutti suolan puutteen ja voi miten hyvälle suolakurkku ja urheilujuoma maistuikaan!

Juoksu ei ollut missään nimessä tylsää. Oli kiva kun ohi painaltavat maratoonarit jäivät hetkeksi juttuseuraksi. Ilahduin myös siitä positiivisesta latauksesta mitä kaikki koko maratoonia juosseet, minut ohittaneet ihmiset loivat ohittaessaan minut.

Olihan minulla itselläni aikatavoite kun lähdin urakkaa suorittamaan, jos ensisijainen tavoite olikin päästä maaliin. Eli tavoitteeni oli juosta matka alle neljän tunnin. Kun olin juossut kaksi tuntia, niin huomasin että hetkinen, minulla on enää niin vähän matkaa jäljellä että voin päästä jopa kolmessa tunnissa maaliin!! Siinä vaiheessa askel keveni kummasti.

Kun matkaa oli jäljellä enää pari kilometriä, eli viimeisen juottopisteen kohdalla, siinä missä Juntusrannantie erkanee tiestä numero 5, alkoi selässä tuntumaan ilkeä kramppi. Vauhti ja matka olivat tekemässä minulle tepposet. Tiesin että nyt ollaan alueella joka kokeilee kestävyyttäni ja sietorajojani, oikein tunsin että nyt olen astunut oman kestävyyteni rajamaille. Nappasin mukaani purkin rusinoita ja energiajuomaa, palan suolakurkkua. Vetäisin vielä suolakurkun mehua hieman väärään kurkkuun. Ihana tunne jaloissa kun asfaltti muuttui hiekkatieksi. Nousu takaisin asfaltille. Tuttuja miehiä oli liikennettä ohjaamassa, kipu sekoittui onnen tunteeseen siitä että jäljellä on enää viimeinen kilometri. Sain mukaani kovat tsempit. Puoli kilometriä ennen maalia vastaani juoksee omat lapset. Voi että, minä olen tekemässä jotain sellaista mitä en ikinä kuvitellut voivani tehdä..

Lapset kiertävät oikotietä maaliin, itse jatkan siltarummun kautta matkaani jätkänpuistoon missä juoksulenkki kiersi rantaa myöten Kiannan kauniissa maisemassa. Kipu selässä oli vallaton. Jatkoinn hampaat irvessä jalonniemitalon taakse. Siellä opas neuvoi juoksemaan loppusuoraa kohti. Ylitin rakkaudenlukkoja kannattelevan sillan jalonuoman yli, selostaja mietti kuka sieltä on tulossa (numerolappuni oli selässä joten selostaja ei sitä nähnyt).

Pääsen kuin pääsenkin maaliin! Ei kipua, vain onni ja autuus että pääsin maaliin! Sain kaulaani mitalin, puusta tehdyn tuntolaatan. Selostaja tuntuu miettivän, kenen tyttö minä olinkaan... En ole uskoa loppuaikaani, alle 2h53min. Siis tunnin parempi kuin luulin lähtiessäni! Hernekeitto maistui hyvälle, ja ihanapa oli rentoutua Kiannon kuohuissa.

 

Toipuminen urakasta olikin sitten toinen tarina. Noin viikko siihen meni että juoksemaan kykeni, ennen sitä jalat vain sanoi seis!

perjantai, 31. heinäkuu 2015

Hajamielinen leipuri

Olipa kerran purkillinen nutellaa ja pojan 10-vuotis synttärit.Oli myös tarkoitus tehdä yhdeksi tarjottavaksi valkosuklaalla maustettuja mustikkamuffineja, ja muffinssivuokatkin oli ihan mukavan näköiset.

SAM_2143.jpg

Tömön näköiset muffinssit menivät uuniin. Paistuivatkin oikein mukavan näköisiksi. Maisteluvaiheessa söin yhden ja ajattelin että muuten hyvä mutta olipa kuivakka. Ihmettelin vielä että olipa mokoma resepti kun kaikki olivat maasta taivaisiin asti kehuneet hyväksi, ja tällaisia ala-arvoisia rakenteen puolesta niistä tuli. Kuitenkin syötäviä, olihan näissä sokeria ja mustikoita ja valkosuklaata ja voitakin...

Jäähdyttelin muffinssit ja tein jääkaappiin kinuskikerman odottamaan aamua ja vatkausta. Sitten päätin lämmittää jotain mikrossa, ja löysin sieltä kupillisen sulatettua voita.

1+1 on kuivakat muffinssit!

Sisulla ajattelin että kuorrutan ne kuitenkin ja laitan tarjolla, mutta jotain pitää leipoa vielä kun on 200g sulatettua voita jota ei tee mieli hukatakkaan.

SAM_2145.jpg

Tällaisia niistä tuli. Minä hain näihin vähän Pou-kännykkäpelihahmon ulkonäköä, mutta lapset sanoivat noiden näyttävän Poun kakalle, tarpeeksi lähelle meni (by the way, kukaan ei koskenutkaan näihin...)

Mutta se voi. Leipasimpa sitten pellillisen browniesia. Pintaan sekoittelin nutellaa ja sisään painelin valkosuklaapaloja, voi että miten ihanaa tuli!

SAM_2144.jpg

Onni siis onnettomuudessa, jos en olisi pilannut muffinsseja, olisin jättänyt tämän ihanan brownien tekemättä (ja olisin luultavasti kilon laihempi...)

Iloisiin leipomisiin, puolimara lähestyy, apua!

perjantai, 10. heinäkuu 2015

Barryn juustokakku

SAM_1294.jpg

Selatessani entisiä postauksiani, huomasin että olin laittanut kuvan tästä taivaallisesta juustokakusta, ja luvannut ohjeen jos sen julkaisuun saan luvan. Kävikin niin että ohje on täällä internetissä vapaasti etsittävissä ja löydettävissä nimellä Barryn juustokakku. En siis ota kunniaa ohjeesta jonka nyt tähän kirjoitan.

 

Barryn juustokakku

Pohja:
noin 200 g digestivekeksejä
100 g voita

Ensimmäinen täyte:
2 pakettia (400 g) tuorejuustoa, en laittaisi tätä uutta violaa, vaan esim philadelphia tai mascarpone
3 munaa
1 1/2 dl sokeria

Ylimpään kerrokseen:
2 prk ranskankermaa, ei saa olla kevyt versiota
1 rkl vaniljasokeria
1 dl siivilöityä tomusokeria

Murenna keksit rikki ja sekoita voisulaan. Painele seos irtopohjaiseen vuokaan ohueksi kakkupohjaksi. Pane pala foliota vuoan alle (vuoka vuotaa helposti uunissa, säästää hermoja uunin puhdistuksen kanssa).


Paista pohjaa 5-10 minuuttia 200 asteisessa uunissa.


Notkista juustoa haarukalla tai monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon munat ja sokeri. Levitä seos esipaistetulle pohjalle.
Paista uunin keskitasossa 180 asteessa noin 35 minuuttia eli kunnes kakku irtoaa vuoan reunoista. Anna jäähtyä.


Sekoita ylintä kerrosta varten ranskankerma, vaniljasokeri ja siivilöity tomusokeri. Levitä tortun päälle ja paista 180 asteessa 6-7 minuuttia niin, että pinta vähän jähmettyy. Anna kakun jäähtyä.

 

kakku on todella hyvää samana päivänä, ja vielä parempaa jääkaappikylmänä :)

keskiviikko, 8. heinäkuu 2015

12 viikon haaste ekalle puolimaralle

Moi!

 

Nyt olen jo viidennellä viikolla 12 viikon treeniohjelmaa kohti puolimaratonia, Harjoitusohjelma on niitä netistä löytyviä valmiita pohjia, ja aika mukavasti olen onnistunut löytämään aikaa toteuttaa vaadittavat treenit. Välillä tosin mietityttää onko se tarpeeksi jos tekee vain ohjeenmukaiset harjoitukset, vai pitäisikö liikkua enemmän?

Eilen tule sellainen tenkkapoo kun olin kirjoittanut kalenteriin yhden treeniohjelman ja ladannut tabletille toisen treeniohjelman. Ohjelmat olivat samanlaiset eiliseen päivään asti, toisen mukaan eilen olisi ollut lepopäivä ja toisen mukaan 45 minuutin lenkki. Päädyin kompromissiin ja kävin 30 minuutin stressinpoistokävelyllä, mutta päädyin kuitenkin noudattamaan lopun treenikauden tabletille ladattua versiota.

Ihana juttu mitä viime aikoina on tapahtunut, on se että myös oma miehenpuolikaskin on alkanut kiinnostumaan juoksemisesta. Hän noudattaa nyt samaa juoksukoulua millä itse herättelin nukkuvat lihakset viime kesänä. Ns, Sohvaperunan juoksukoulu.

Voin vain sanoa että liikkuminen tuntuu hyvälle, ja tätänykyä olo on niin paljon parempi kuin vuosi takaperin :)