Sattuipa kerran niin, että daalian alle nukahtaneen taavettitontun viereen lennähti pöllö. Taavetti pelkäsi pöllöjä kuollakseen, ja säikähti kovin. Siitä alkoi Taavetin seikkailu.

Varovaisesti padan takalaidalle hiipien Taavetti hypähti maahan. Hän päätti etsiä itselleen turvallisemman majapaikan, hakeutua muiden tonttujen luo. Päätti kenties, että aika erakkotonttuna saa nyt olla ohi, pöllö sen teki!Eipä saanut vainua nenäänsä talon vahti, yli lihava beaglen kuvatus, kun Taavetti livahti ohi. Taavetti oli varma siitä, että jostain kantautui hänen korviinsa hyasinttien kellokukkien helinä, jostain tuuli kuljetti vienon joulun tuoksun.Yhtä äkkiä Taavetti pysähtyi kuin seinään. Tuon täytyi olla peikko, jollei aivan räkäkurlu! Hitaasti Taavetti kyyristyi pienen särkyneen sydämen alle, eikä uskaltanut edes hengittää. Aivan kuin tyhjästä ilmestynyt peikko hävisi kuitenkin yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, ja Taavetti saatoi jatkaa matkaansa. Mistä hän löytäisi muita tonttuja?Matka jatkui halki sienitasangon. Tatteja riitti silmän kantamattomiin, ja lopulta jouluinen tuoksu alkoi voimistumaan ja voimistumaan! Nälkäinen tonttu otti sienestä haukun, ja jatkoi taivaltamistaan.Ja voi ihmettä! Koko päivän kestäneen vaelluksensa päätteeksi Taavetti näki joukon tonttuja, tulppaanimetsän takana! Aivan varmasti nuo piippalakin kuuluisivat toisille tontuille! Ja tuo hyasinttien suloinen tuoksu, joka nyt oli voimakkaimmillaan kuin koskaan, sai Taavetin huumaansa. Hän rohkaistui ja päätti lähestyä muita tonttujaÄlä vain kompastu! Huusi nuori ja kaunis tyttö tonttu. Taavetti pysähtyi ja katsoi kuka hänelle huusi nämä varoituksen sanat. Sillä hetkellä Taavetti tunsi sydämessään jotain - jotain jonka hän oli jo luullut sammuneen iäksi. Taavetti ei ollut uskoa silmiään, ei korviaan. Sillä hetkellä hän tiesi, että enää koskaan hän ei haluaisi olla se sama yksinäinen puutarhatonttu, joka hän vielä aamulla, pöllön viereltä herätessään oli ollut.Myös muut paikalle kerääntyneet tontut huomasivat, että nyt taisi olla rakkautta ilmassa! Eikä hyasintit olleet koskaan luoneet ilmoille niin suloista tuoksua, kuin sinä iltana samppalan puutarhassa.