Olipa kerran purkillinen nutellaa ja pojan 10-vuotis synttärit.Oli myös tarkoitus tehdä yhdeksi tarjottavaksi valkosuklaalla maustettuja mustikkamuffineja, ja muffinssivuokatkin oli ihan mukavan näköiset.

Tömön näköiset muffinssit menivät uuniin. Paistuivatkin oikein mukavan näköisiksi. Maisteluvaiheessa söin yhden ja ajattelin että muuten hyvä mutta olipa kuivakka. Ihmettelin vielä että olipa mokoma resepti kun kaikki olivat maasta taivaisiin asti kehuneet hyväksi, ja tällaisia ala-arvoisia rakenteen puolesta niistä tuli. Kuitenkin syötäviä, olihan näissä sokeria ja mustikoita ja valkosuklaata ja voitakin...

Jäähdyttelin muffinssit ja tein jääkaappiin kinuskikerman odottamaan aamua ja vatkausta. Sitten päätin lämmittää jotain mikrossa, ja löysin sieltä kupillisen sulatettua voita.

1+1 on kuivakat muffinssit!

Sisulla ajattelin että kuorrutan ne kuitenkin ja laitan tarjolla, mutta jotain pitää leipoa vielä kun on 200g sulatettua voita jota ei tee mieli hukatakkaan.

Tällaisia niistä tuli. Minä hain näihin vähän Pou-kännykkäpelihahmon ulkonäköä, mutta lapset sanoivat noiden näyttävän Poun kakalle, tarpeeksi lähelle meni (by the way, kukaan ei koskenutkaan näihin...)

Mutta se voi. Leipasimpa sitten pellillisen browniesia. Pintaan sekoittelin nutellaa ja sisään painelin valkosuklaapaloja, voi että miten ihanaa tuli!

Onni siis onnettomuudessa, jos en olisi pilannut muffinsseja, olisin jättänyt tämän ihanan brownien tekemättä (ja olisin luultavasti kilon laihempi...)

Iloisiin leipomisiin, puolimara lähestyy, apua!