Tämä kesä on ollut mukava kun tuolta taivaalta on tullut sekä sadetta että paistetta, sopivassa suhteessa! Alku kesästä tosin tuo kuivuus aiheutti ilmeisesti meillä tuon kylvökukkien heikon kasvuun lähdön. No, satoi eli paistoi niin meillä on pikkuisia jotka mielellään vettä kukille kantaa!

Näin mukavalle viinirypäleet näyttävät! Rypäleitä on tertuissaan niin paljon että osa alkoi jo surkastumaan pois tilan ahtauttaan! Luin jostain että kukinnan jälkeen köynnös on leikattava jotta rypäleet saisivat kokoa, ja jotta ravinteet menisi rypäleisiin eikä viher kasvuun. Napsasin sitten kivi sydäntä painaen köynnökset poikki, mutta mitä ihmettä! Heti seuraavana päivänä sain huomata että rypäleet alkoivat kasvamaan! Kymmenkunta terttua on kypsymässä. Pitkää syksyä odotellen. En raskinut hävittää kaikkia leikkaamiani versoja, pistin osan multaan jos vaikka saisin uusia taimia!

Poika toi koulusta syksyllä kosteaan paperiin käärityn tammenterhon. Kylvimme sen keskelle kukkapenkkiä, ja kesäkuussa tapahtui ihme, Samppalan pihaan ilmestyi pientäkin pienempi TAMMI! Tätä aarretta pitää yrittää suojella talven kylmyydeltä! Olisihan se hienoa että täällä 7 vyöhykkeellä menestyisi tällainen etelänvieras:)

Ja vielä se lumme on hengissä!

Kerkesin keväällä jo luulla että joutsen on syönyt koko lumpeen, kun oli vesi mennyt joessa niin matalaksi että tämä lumme oli kuivilla. Nuppu oli syöty ja oikeastaan ainoa elonmerkki löytyi kun olin heittämässä koko paakkua takaisin jokeen ja huomasin vahingossa jotain valkoista, palan juurta! alkukesän lumme oli sankossa, ja kun elon merkki, ensimmäinen lumpeen lehti ilmestyi, siirsin sen tähän tiimarin kukkamaljakkoon. Vettä pitää vaihtaa lähes joka päivä jotta ei ihan levä valtaa. Olkoon kuitenkin tässä tämän kesän.