Uusimmassa leivotaan lehdessä oli juttua villihiivasta, ja villihiivalla leipomisesta. Ajatus oli niin kiinnostava ja otteessaan pitävä että piti etsiä käsiini luomuaprikooseja, siis sellaisia joihin ei ole käytetty rikkiä säilöntäaineeksi, ja laittaa ensimmäinen erä villihiivaa tulemaan. Käytännössä siis purkkiin laitettiin vettä, hunajaa, sokeria ja aprikooseja, nämä jätettiin huoneen lämpöön ja aamuin illoin hölskyteltiin purkkia. Lopputuloksena oli pulleita aprikooseja lillumassa kiljun seassa! Aprikoosin siivilöin kompostiin ja lopullinen villihiiva-kilju-systeemi näytti tältä:

Ja eikun hapan juuren tekoon. Lehdessä oli hyvä ohje tehdä hapanjuurta, levainia. Yllätys yllätys! Tämä villihiiva osoitti toimivuutensa ja lopputuloksena oli aromikas leipäjuuri josta sitten leivoin leipää. Kohotus prosessi oli hidas, lähes tulkoon rituaalinen kaikkine venyttelyineen, mutta lopputuloksena aromiltaan miellyttävää leipää. Tämän kuvan oton jälkeen olen tehnyt leipää tällä menetelmällä vielä 2 kertaa, lisäten taikinaan kauraa ja taatelia, ja viimeksi graham leipää. Ja leivoin leivät vuokassa, toisin kuin tämän koe erän. Koe-erässä ruislesettä.

Reikäistä leipää! Tuoksuu enemmän ruisleivältä kuin tavan vaalealta leivältä, ja toden totta säilyy paremmin ja tuoreempana kuin tavan hiivaleipä joka tahtoo murentua ja mennä heti vanhan makuiseksi.