Kevään eteneminen on paljastanut myös joitain viime syksyn unohduksia.

Suuren koivunjuuren mutkaan oli jäänyt keiju-Keijo pitämään talvea. Mitä lienee miettinyt syksyllä kun ensi lumet päällensä satoi...?

Lehtiä peitokseen näkyy haalineen. Keiju-Keijo sai muuten nimensä heti synnyttyään pari vuotta sitten savipiirissä. Ajattelin tehdä siron pienen keijun, mutta se nenä! Siitä tuli valtava, lisäksi keijusta tuli aivan kuin naisten vaatteisiin pukeutunut mies. Siis ei keiju,vaan Keijo! Paikkansa näkyy löytäneen suuren koivun, suuren sammaloituneen kiven juuresta. Minun puutarhastani löytyy suurimmalta osin ite-taidetta. Keijo niistä halusi näköjään toimia kevään airuena, siispä kiitos kaunis Keijo