Tulipa harvinaisen ruma kuva! Ja jäi ainoaksi, koska tämän kuvan jäljeen kamera sanoi pi piip, ja sammui. Ja pysyy sammuneena siihen asti kunnes löydän laturin, ja se ei olekkaan ihan niin helppo juttu kuin luulisi! Pienet ja kerkiävät kädet!

 

Tuo rumilus on siis mustikkapaistos. Ahneuksissani laitoin vuokan täyteen mustikoita, ja nyt uuni odottaa ahkeraa siivoajaa... Eli tehokkaampaa pesuainetta uunin perille sitten että pohjalle palanut mustikkamömmö irtoaa.

Ohje on kuitenkin helppo:

Kuppi jossa reunat!

Määrittelemätön määrä mustikoita joihin sekoitetaan sokeria oman maun mukaan

pannaan mustikat siihen kuppiin.

Otetaan reilu 100 g voita, ja reilu 3 dl ruisjauhoja, ja ripaus sokeria

Edellämainitut ainekset nypitään murumaiseksi seokseksi ja seos levitetään mustikoiden päälle. Paistos pannaan uuniin 225c noin 30 minuuttia. Ja varoitus, seos kuohuu kun se kiehuu, joten reunaa saa astiassa olla että ei käy kuin minulle!

Tuota muruseosta on hyvä olla paljon, koska se antaa ihan mahtavan maun mustikoille, ja tämä kaikki on parhaimmillaan nautittuna vanilja jäätelön kanssa, ja kumma kyllä, erityisen hyvää laktoosittoman vaniljajäätelön. En tiedä miksi laktoositon vaniljajäätelö maistuu paremmallta kuin tavallinen!

Ja eikun herkuttelemaan!

Ps. sain anopilta ruistaikinan juurta. Onnistuisikohan tuo joku päivä ihan oikea ruisleipä!