Tästä se ajatus sitten lähti! Näin joku kuukausi sitten paikallisen kangaskaupan ikkunssa kyseistä kangasta. Sininen sävy on aina kiehtonut minua joten painelin putiikkiin ja pyysin saada puolitoista metriä tuota kyseistä, aika paksua pellavan tuntoista verhokangasta. Ja kun mielessä oli että kun postilaatikkoon oli vast ikään tipahtanut kutsu tulevan poliisin häihin, niin tässäpä mekkokangas tyttärille!

Seuraava vaihe oli metsästää kaavoja. Minulle kun ei tulo noita käsityölehtiä. Onneksi naapurissa asuu entinen kansan opiston käsityöohjaaja ja otin puheeksi jotta löytynöönkö tuota mekon kaavoja 120 ja 70. No löytyi!

Hitaasti hyvä tulee, ensin leikkasin kankaan palasiksi, ja meni ainakin viikko. Sitten ostin vetoketjuja ja napit. Ja meni ainakin kuukausi. Sitten ompelin osan mekoista ja mallasin että rupeaako sopimaan. Ja sitten meni ainakin kolme viikkoa.

Ensimmäinen kiinanpioni alkoi kukkimaan, joten tein kukkakimpun ja vein sen kiitokseksi kaavoista naapuriin (tämä siksi, että kun muutimme tähän taloon ja työnsin viikon vanhaa poikaa heidän talonsa ohi, toi samainen naapuri meille kukkapenkistään ensimmäisen kukassa olevan ruusun onnitteluksi. On sellainen ihminen että varmasti ymmärsi vertauksen)

Ja nyt, viikko ennen häitä, eilen illalla, ukkosen raivotessa pihalla, salamoiden luodessa maagista leikkiä, kaivoin taas esiin ompelukoneen ja neulalaatikon!

Pari tuntia siihen lopulta meni, mutta sain ensimmäiset omille tytöilleni tekemät mekot valmiiksi ja viimeisteltyä. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Ja mekot todistettavasti sopii tyttärille!! Niskassa on vetoketjut, ja tuollainen iso helminappi vähän romanttisena yksityiskohtana. Mekot on muuten aika koruttoman yksinkertaiset johtuen tuosta vahvasta printtikuviosta.